Loppumatka

Hullu minibussikuski vei meidät lyhyen rantaloman jälkeen sisämaakaupunki Gjirokastëriin. Sarandëën asti matka oli yhtä nautintoa, mutta siellä menimme sisään kuvassa näkyvään menopeliin. Mikäli henkenne on teille kallis, älkää koskaan nousko tähän tuontiautoon. Me onneksi selvisimme perille.

Gjirokastërin ominaispiirre on kiven käyttö rakennusmateriaalina ja sen historiallinen keskusta linnoineen löytyy UNESCON maailmanperintöluettelossa.

Seuraava minibussi vei meidät taas Tiranaan,

josta jatkoimme samoilla istumalihaspuutumuksilla kohti pohjoista Shkodëria.

Shkodër sijaitsee aivan Montenegron rajalla ja siellä vierailee suht paljon turisteja. En juurikaan kuvannut kaupunkia, mutta nämä löytyivät kännykästä.

Kaksi viimeistä yötä olimme tutussa Tiranassa jännittämässä jälkijäristyksiä, joita ei tullut.

 
Matka kesti 14 yötä ja rahaa kului noin 47€ per henkilö per vuorokausi. Tuo summa sisältää kaiken muun paitsi lentoliput (lentolippuineen päiväkulutus oli noin 69€). 

Söimme lähes joka päivä kaksi kertaa ravintolassa

ja yövyimme keskihintaisissa majapaikoissa. 

 
Jos haluaa oikein halvalla matkustaa, niin meidän kuluista on helppo nipistää neljännes ja kunnolla nuukailemalla rahaa menee puolet vähemmän. 

Me käytimme lekimme näin:

• Majoitukset 47 %
• Ravintolat (ruoat + normaalit ruokajuomat) 25 %
• Huvit (museot, rantatuolit, veneretki, köysirata) 7 %
• Bussit 6 %
• Ostokset 2 %
• Sormien välistä valui 13 % (kahvilat, kaupat, jäätelökojut, mahdollisesti yksi taskusta pudonnut isohko seteli)

Sen pituinen se.