Yhdeksän yötä Lissabonissa

Nousimme runsas viikko sitten bussista ja astuimme Lissaboniin.

Sintran lisäksi (ks. aikaisempi päivitys) teimme päiväretken Costa da Caparicaan, joka on paikallisbussimatkan päässä oleva rantapaikka.

Lissabon on tuttu kaupunki, joten siellä voi vain kuljeskella, katsella ja nautiskella.

Tulimme aamuyöllä Suomeen. Seuraavaa matkaa odotellessa, kiitos ja näkemiin.

Abreun Annaa etsimässä

Viimeksi kun kävimme Sintrassa, niin Pena oli pilvessä.

Tällä kertaa kävi parempi tuuri.

Sintrassa on paljon nähtävyyksiä, mutta Palácio Nacional da Pena on se paras poseerauspaikka.

Palatsi ja sen puistot ovat ainutlaatuisia.

Palácio da Pena on Sintran kuuluisin nähtävyys, mutta ei suinkaan ainoa. Esimerkiksi Maurilainen linna on varmasti käymisen arvoinen, mutta se jäi tälläkin kertaa vierailematta. Sen sijaan valitsimme päivän toiseksi kohteeksi Quinta da Regaleiran, ja etenkin sen puiston.

Puistosta löytyy 27 metriä syvä kaivo, joka on kuin maan sisään rakennettu torni. Kaivon tarkoitus ei ole koskaan ollut tuottaa vettä, vaan toimia erilaisten riittien näyttämönä. Älä missaa tätä puistoa kaivoineen, jos joskus menet Sintraan.

Annaa emme löytäneet, ehkä hän on Suomessa laulamassa.

Loikkasimme Portugaliin

Faro on Vaasan kokoinen pikkukaupunki laguunin rannalla etelä-Portugalissa. 

Venekyydillä pääsee läheiselle Ilha Deserta -saarelle. Sieltä löytyy kilometritolkulla autiota hiekkarantaa.

Sagres ei ole ainoastaan erinomaista lageria. Se on myös surffitukkaparatiisi aivan Portugalin eteläkärjessä.

Sagres on hyvä kohde myös itsetuhoisille onkimiehille. Noin 50 metrin suora pudotus rantakiville takaa otolliset olosuhteet jättää kalastushommat muiden hoidettaviksi.

Kalan ylösnostoon ei riittäisi pitkävartinenkaan haavi: Linkki videoon

Kalliossa on onkaloita joita pitkin välittyy mahtava jylinä kuulijan korviin. Ilmavirta kuivattaa samalla selässä virtaavan hien: Linkki toiseen videoon

Cádiz

on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista.

Ajelimme kolmena päivänä Cádizista maaseudulle. Ensimmäinen retki suuntautui rannikkoa pitkin etelään ja johti ruokailuun Chipionassa.

Toisella ja kolmannella kerralla kaartelimme serpentiineillä: Video, jossa ei tapahdu mitään

Näiden kylien ja maisemien vuoksi vuoristoon kannatti lähteä.

Maaseudulla heräsi suuri huoli Andalucialaisen lepakkopopulaation tulevaisuudesta.