Lissabonin seinät osa 2

Lissabonissa on vaikeaa kulkea 150 metriä näkemättä laattoja seinillä.

Azulejot, eli käsinmalatut kaakelit, voivat olla abstraktia tai esittävää taidetta. Tai oikeastaan lainaan tässä kohtaa Lissabonin seinät osa 1 -kirjoitusta:  "Seuraavat kuvat ovat otettu suoraan päin seiniä. On katsojan silmissä mitkä teoksista ovat taidetta ja mitkä eivät. Saatte itse päättää."

Äyriäisiä ja jalkapalloa

Ericeira on mukava rantakaupunki noin 50 kilometriä Lissabonista luoteeseen.

Tai mukava se on ainakin näin tammikuussa, kun kaduilla on hiljaista eikä shakkilaudalle tarvitse jonottaa.

Söimme ison kasan äyriäisiä: Hummeria, kahta eri simpukkalajia, taskurapuja, katkarapuja ja percebeksiä, jotka nimestään huolimatta ovat herkullisia. Onneksi rannikolla asuu vielä kalastajia.

Palattuamme menin 26 505 kaverin kanssa katsomaan jalkapalloa.

 Sporting Lisboa-Vitória Guimarães: 1-1

Ginja

Lissabonissa juodaan kirsikan lähisukulaisesta ginjasta valmistettua likööriä, ginjinhaa. Juomaa myydään usein pienen pienistä baareista, joissa ei yleensä ole istumapaikkoja. Pieni lasi likööriä haetaan tiskiltä ja nautitaan baarin edustalla seisoskellen.

Kuuluisimmat ginjinhakuppilat löytyvät keskustasta. Jokaisessa matkaoppaassa mainittu baari on oikein hyvä, ja siellä kannattaa vierailla (en muista nimeä, mutta katsokaa jokaisesta matkaoppaasta).

Suosittelen kuitenkin suunnistamaan kupilliselle myös Alfamaan. Osoitteesta:

löytyy pieni baari, josta saa sydämmellistä palvelua ja hyvää juomaa.

Pieni lasillinen on sopiva määrä. Juoma on sen verran makeaa, että kaksi lasillista on maksimi.

Vastustamme!

Löysimme kaupungilta pienen mielenosoituksen.

Seuraavaa kuvaa, sanakirjaa ja nettiä hyväksi käyttäen päättelimme, että asialla olivat huvipuistoyhdistyksen ihmiset.

Tilanne ei vaikuttanut kovin vaaralliselta.

Myrskyn silmässä

Viikonloppuna Portugalin yli pyyhkäisi täkäläisittäin harvinaisen kova myrsky.

Kuvakaappaus nettilehdestä (http://www.jn.pt/PaginaInicial/Sociedade/Interior.aspx?content_id=3005628)

Lähdimme Cascaisiin katsomaan miten Atlantti suhtautui tilanteeseen.

Aallonmurtajan takana oli vielä hyvin rauhalliset oltavat.

Murtajan jälkeen tilanne alkoi näyttää kiinnostavammalta.

Aallot muuttuivat yhä komeammiksi. Tämäkin yksilö oli kiivennyt noin 10 metrisen rantatörmän päälle, ennen kuin pääsi kuvaan.

Aaltoja.

Olisi pitänyt saada joku uimari kuvaan, että saisitte käsityksen mittakaavasta. Yhtään ei kuitenkaan näkynyt. Ehkä vesi on vielä vähän kylmää.

Arvioisin näin jälkikäteen, että tämä kallioseinä kohosi noin 10-15 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Kunnes meri kohosi kallioseinän yläpuolelle.

Klikkaa linkkiä, mikäli haluat nähdä aiheesta elävää kuvaa: LINKKI

Tuskin näissä aalloissa silti oli mitään erikoista. Paikasta on vastarannalle muutama tuhat kilometriä, joten eiköhän siinä meri aina vähän heilu.

Markkinoilta nunnaluostariin

Tomar on 43 000 asukkaan kaupunki noin 140 kilometriä Lissabonista koilliseen.

Kaupungissa järjestetään joka perjantai suuret markkinat. Tänään oli perjantai, ja lähiasemaltamme (Santa Apolónia) pääsee kätevästi junalla Tomariin.

Elintarvikekauppiaat myyvät hienoja tuotteita, joiden laatu on heille kunnia-asia. Täällä ei kukaan kehtaisi myydä nahistuneita vihanneksia tai yli päivän vanhaa kalaa.

Osalla vaatemyyjistä oli tosin mukanaan ajatonta muotia.

Markkinoilla myytiin tuotteita puutarhatraktoreista ikkunaverhoihin. Tavara oli pääasiassa ihan laadukkaan oloista. Vai mitä olette mieltä tästä kotitislaamosta?

Jos koskaan menette Tomarin markkinoille, niin älkää ohittako tätä kojua.

Mies osaa työnsä, vaikka suolakäsi onkin vähän raskas. Olutpullo kyytipojaksi ja tunnelma tulee kaupan päälle. Nam.

Ruokailun jälkeen on hyvä lähteä kapuamaan kaupungin yläpuolella sijaitsevaan Temppeliherrain linnaan (Castelo dos Templários) ja Kristuksen nunnaluostariin (Convento do Cristo).

Innostun enää harvoin oikein tosissani tämänkaltaisista paikoista. Nyt innostuin. Nämä Unescon maailmanperintökohteet olivat huikeita. Aivan eri tasolla kuin sadat peruskirkot ja -rauniot, joihin olen maailmalla törmännyt.

Osa omasta kokemuksesta johtuu siitä, että nyt on low season, ja paikalla ei ollut käytännössä muita turisteja. Linnoituksen ja luostarin mahtava koko yhdistettynä käytävien ja huoneiden hiljaisuuteen oli suuri kokemus, jota ei valokuvissa pysty välittämään.

Ritareilla oli tapana tulla linnan kirkkoon ratsujensa selässä.

Olikohan joku koko ajan valmiina harjan ja lapion kanssa.

Nähtävää riittää

Tänään oli ankea keli, joten lähdimme katsomaan nähtävyyksiä.

Belémin torni rakennettiin 1500-luvun alussa keskelle Tejo-jokea. Lissabonissa tärisi maa oikein kunnolla 1755, ja tämä aiheutti suuria muutoksia Tejon virtaukseen. Ja niin jäi torni rannalle.

Portugalilaiset ovat ehkä maailman parasta merenkulkukansaa. Täältä on lähdetty rohkeille löytöretkille, ja avattu meriteitä uusille mantereille.

Seuraava kohteemme oli siis merenkulkumuseo.

Päivän täydensi hassusti tekstitetty elokuva nimeltään A Vida de Pi.