Stadion meren rannalla, arvoitus minulle

Harva jalkapallojoukkue pelaa kotiottelunsa Atlantin rannalla, hiekkarannan vieressä ja kaupungin keskustassa. Mutta nämä onnekkaat pelaavat. (Ei silti, Nakkilan Nastan kotistadionkin on melkein keskustassa ja lähellä Kokemäenjokea).

Stadion vasemmassa yläkulmassa.

Ikävä kyllä pelaajien joululoman takia stadionin sisus jäi arvoitukseksi.

Jalkapallon lisäksi täällä on muutenkin mukavat harrastusmahdollisuudet.

Tänään 16 kilometrin päiväkävelyllä sain mahdollisuuden ruokkia korkeanpaikankammoani.

Pelko palkittiin ylhäältä avautuneilla maisemilla, jotka eivät tietenkään välity valokuvista.

Tämän päivän vaelluksella tuli sellainen olo, että tämä on melko täydellinen kaupunki. Sopivan kokoinen, meren rannalla, suht lämmin ja ravintoloissa hyvät antimet. Mitä sitä muuta voisi toivoa.

Läpi tuulen ja tuiskun

Bussimatka pois Madridista kesti lopulta noin yhdeksän tuntia. Välillä maisemat olivat hyvinkin ankeat.



Onneksi perillä kaikki oli paremmin.

Heti ensimmäisen päivän kaupunkikävely osoitti, että A Coruña on erittäin viehättävä Galicialainen rantakaupunki.

Kartan vihreällä alueella on majakka, joka on seisonut siellä jo yli 2000 vuotta. Nykyään tämä roomalaisten rakentama Torre de Hércules on Unescon maailmanperintökohde.

Tämä on aika sateista aluetta. Jossain luki, että vuodessa on 300 sadepäivää. Se tuntuu tarkoittavan sitä, että tunnin auringonpaisteen jälkeen tulee kymmenen minuutin sadekuuro. Sitten taas paistaa ja sataa ja paistaa ja sataa ja paistaa ja... Tosin omakohtaisia säähavaintoja on vasta kahdelta päivältä, joten pieni virhemarginaali havainnoissa voi vielä olla.

Mutta eilen tuuli paljon, siinä havainnossa ei ole virhettä.



Kävimme tänään ostamassa menoliput seuraavaan paikkaan. Sinne lähdetään maanantaina.

Joulupäiväkävely

Tältä näytti jouluruokamme.

Ja tältä.

Eli todella maltilliset olivat tämän joulun eväät.

Siitä huolimatta teimme tänään kunnon ilmakuivatunkinkunsulattelukävelyn Juan Carlos Ykkösen puistossa. Metromatka puistoon kesti ikuisuuden, mutta se kannatti.
 

Puisto oli niin iso (160 hehtaaria), ettei se mahtunut kokonaan kamerakännykän kuvaan.

Puiston yhdessä kulmassa oli golfkenttä. Aika hiljaiselta näytti näin joulupäivänä.

Huomenna hyppäämme aamulla bussiin ja nousemme siitä 8 tunnin ja 15 minuutin matkustamisen jälkeen pois. Perillä tuoksuu meri.

Hyvää Joulua

Joulun alla saa olla erityisen tarkkana. Usein tuntuu, että joku tarkkailee tekemisiäsi.



Onneksi me olemme olleet kilttejä, eikä ole mitään syytä pelkoon. Kyllä se joulupukki tulee.

Oikein Hyvää Joulua kaikille!

On lottovoitto saada paikallista opastusta

Madridilainen tuttavamme tarjosi meille opastetun kaupunkikävelyn. Kierros oli sen verran mielenkiintoinen, että kuvia ei juurikaan ehtinyt ottaa.

Onneksi tämän ilmaisen opastuksen hintaan kuului oppaan itsensä taiteilema kuva matkan varrelta.

Sama kulma kameran vääristämän näkemyksen mukaan:

 

Kiitos Enrique!

Joulukuun 22. päivä on lottopäivä. Joka vuosi. Joululotto on hämmentävä spektaakkeli, johon lähes koko kansakunta tuntuu osallistuvan.

Joululotto on järjestetty vuodesta 1812 asti, ja se on maailman toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty lotto.

Yksi lottokuponki sisältää yhden numeron, ja maksaa vaatimattomat 200 euroa. Käytännössä kauppaa tehdään 1/10 -osa arvoilla, jolloin yksi lippu maksaa 20 euroa, ja mahdollisesta voitosta saa kymmenyksen.

Loton pienin mahdollinen voitto on 1 000 euroa (käytännössä siis usein kymmenys tuosta, eli 100 euroa). Ai niin, omansa voi  myös "voittaa" takaisin, jos kupongilla on joitain samoja numeroita kuin päävoiton saaneella kupongilla. Sekavaa, en edes esitä ymmärtäväni.

Palautusprosentti on muhkeat 70, joten voittomahdollisuudet ovat hyvät. Paitsi jos on mennyt ostamaan tämän kupongin:

Loton televisiointi kestää yli neljä tuntia. Lapset laulavat koko lähetyksen ajan tuloksia niin, että toinen laulaa voittonumeron ja toinen voittosumman. Erittäin hämmentävää, mutta myös vangitsevaa. Alla linkki tämä vuoden päävoiton löytymiseen.

143 000 askelta Madridissa ja muutama Segoviassa

Blogimme raahaa niin paljon matkaamme perässä, että teen nopean spurtin tähän päivään:

-Olemme käyneet moikkaamassa kunkkua. Tai oltaisiin moikattu, mutta ei se ollut kotona. Ja arvatkaa mitä; tyyppi oli liimaillut joka paikkaan lappuja, joissa kiellettiin valokuvaaminen sisällä.

-Olemme käyneet kahdessa museossa (Museo del Prado ja Centro de Arte Reina Sofia). Jälkimmäisessä oli esillä nykytaidetta.

 
-Emme käyneet Real Madridin keskiviikon cup-ottelussa. Emme saaneet lippuja. Onneksi pelinalustunnelmaa saa haistella ilman pääsylippuakin.



-Olemme kerran vahingossa tilanneet sisälmyspataa. Siitä ei ole valokuvaa, eikä siitä tullut lempiruokaamme.

-Olemme kävelleet vajaat 100 kilometriä, nähneet paljon asioita talsiessamme, syöneet pääasiassa hyvää ruokaa, ja imeneet itseemme monta säteellistä D-vitamiinia.

-Olemme menneet bussilla 88 kilometrin päähän Madridista. Siellä on kaupunki nimeltä Segovia. Segoviasta löytyy kaikki tyypillisyydet, kuten linna, luostari, kirkkoja, museoita ja turisteja.

Lisäksi Segoviassa on hieno akvedukti. Matkaopas Berliz innostuu akveduktista näin: ”Vaikuttava roomalainen akvedukti, taideteos ja insinööritaidon mestarinäyte, halkoo kaupungin keskustaa. Se on koottu tuhansista graniittijärkäleistä siroiksi kaariksi, joskus kaksikerroksiseksikin, ilman laastia tai sementtiä."

la Liga Nacional de Fútbol Profesional

Sunnuntai oli pelipäivä. 

Paikalla saapui lisäksemme 46 198 muuta katsojaa. 

 

 

Ensimmäinen puoliaika ei miellyttänyt ketään.

Toisella puoliajalla tuli epäonnistumisten lisäksi jo onnistumisiakin. 

Takaisin lounaaseen

Olemme taas lounaassa. Blogi koki jälleensyntymän ja sen otsikkoon ilmestyivät sanat "Espanjasta" ja "ja".

Elämästä on nyt kulunut päivä Alicantessa ja vajaat viisi Madridissa.

Alicantessa oli lämmin ilma, iso linna ja aava meri.

Madrid on kaupunki, joka on täynnä aurinkoa, valoa, kahviloita, baareja, ravintoloita, ihmisiä ja mielenkiintoista nähtävää.

Hienointa täällä on se, että elämä ei ole synkkää ja ikävää