Fim

Vietimme matkan viimeisen päivän kävellen Cascaisin ja Estorilin rantakatuja. Näitä kuvia ei tällä erää ole enempää tarjolla.

Siirryimme viime yönä miinus 40 celsiusastetta pohjoiseen. Nyt alkaa hyvä arki ja uuden matkan odottelu.

Kiitoksia kaikille matkaa seuranneille, ja erityiskiitos kommentteja jättäneille.

Me palaamme vielä.

Tonnikaupalla kalaa

Tänään oli tarkoitus vuokrata polkupyörät ja rullailla rantoja pitkin seuraavaan kylään. Mutta kohtalo puuttui peliin.

Kohtalo henkilöityi pyörävuokraamon tyttöön. Tämä hahmo ei osannut nostaa / laskea vuokraamiensa likaisten ja ruosteisten pyörien satuloita. Hän ei myöskään suostunut hakemaan rivin viimeistä pyörää, vaikka asiakkaana olisin sen halunnut. Eikä hänellä ollut tarjota pumppua tyhjien renkaiden täyttämiseksi.

Jäimme kaupunkiin kuljeskelemaan. Rantaväylän terassilla istuessamme huomasimme, että mereltä alkaa valua kalastusaluksia kohti satamaa.

Onneksi emme olleet pyörinemme muualla, sillä satamassa oli mielenkiintoinen meininki.

Ahavoitunut mies tuli juttelemaan meille. Hän kertoi tänään olevan vuoden viimeinen päivä, kun paikalliset kalastajat saavat käyttää vuosisatoja vanhaa kalastusmenetelmää. Ensi tammikuussa perinteinen menetelmä on taas hetken käytettävissä.

Kalastajat saivat vuoden alusta tähän päivään asti perinnekalastaa merestä 450 kiloa kalaa neljänä päivänä viikossa. Kiloihin ei lasketa tonnikaloja.

Alkuverryttelyksi laiturille nosteltiin pienempiä kaloja.

Lihasten lämmettyä päästiin itse asiaan.

Miehet olivat onnellisia ja ylpeitä saaliistaan.

Azoreita ympäröi kahden kilometrin syvyinen matalikko

Olemme keskellä Atlanttia. Tuolla jossain, 1 500 kilometrin päässä, on manner.

Azorit tarjoavat mahtavia maisemia, mustia hiekkarantoja ja kiireetöntä menoa.

Maa on tuliperäistä ja kuumia lähteitä on paljon. Niissä voi kylpeä ja keittää ruokaa.

Etualan kaivonrenkaassa olevaan kiehuvaan veteen lasketaan ruoka kypsymään.

Majailemme pääasiassa Azoreitten pääsaaren (São Miguel) pääkaupungissa Ponta Delgadassa. Kaupunki on pieni ja nopeasti nähty. Siksi meillä oli viisi päivää auto vuokrattuna ja teimme mm. parin päivän unelmamatkan Furnas-nimiseen kylään. Siellä saimme nauttia Azoreitten tuliperäisestä maasta lämpimässä ja isossa ulkoaltaassa.

Kuvitelkaa millaista tuolla on nautiskella lämpimän veden ja viileän ilman ydistelmästä, kun kuu on suuri ja tähtitaivas kirkas.

Täällä Golfvirran kupeessa voi pelata golfia kesät talvet.

Ja se on ihan yhtä helppoa kuin Suomessakin.

Lepoa Lissabonissa

Paluumme Lissaboniin ajoittui samaan päivään Portugalin suurimman jalkapallolegendan, Eusébion, kuoleman kanssa.

Maahan julistettiin kolmen päivän suruaika. Televisiouutisissa ei kuolinpäivänä ollut muita aiheita kuin
Eusébio ja säätiedotus.

Seuraavana päivänä hautajaissaattue kulki läpi kaupungin. Illalla vuoden 1966 mm-kisojen maalikuningas haudattiin. Kaikki televisiokanavat näyttivät koko päivän suoraa lähetystä saattueesta ja hautajaisista. Ei mitään muita ohjelmia, ennen kuin arkku oli haudassa. Aika iso juttu tuo jalkapallo täällä.

Portugalilaisten surupäivästä huolimatta oli rentouttavaa saapua Lissaboniin. Vuosi sitten siellä viettämämme seitsemän viikon takia paikat olivat tuttuja. Ei tarvinnut nähdä mitään erityistä, kulkea kartan kanssa etsimässä hotellia tms. Pystyi vain ottamaan rennosti, kulkemaan tuttuja polkuja ja katselemaan ympärilleen.

Teimme myös yllätysvierailun viime vuoden naapureidemme luo. Kello oli 13.30 kun menimme ja 13.32 kun pöytä oli jo koreana.

Erityisen rentouttavaa oli päästä pois pienistä hotellihuoneista, ja elää kolme päivää lähes normaalia elämää. Pestä pyykkiä, keittää kahvia, tehdä itse ruokaa, löhötä sohvalla jne.

Ja puitteet olivat mahtavat. Tällaisen lukaalin saa Lissabonista 45 eurolla per yö.

Kuvia Portosta

Keskustasta on merelle muutama kilometri. Ilma oli tyyni, mutta siitäkös Atlantti vähät välitti.

Portossa on viihtyisä ja toimiva stadion, jossa pelataan kaunista jalkapalloa. FC Porto vei cup-ottelussa sarjatasoa alempana pelaavaa Atlético Clube de Portugalia ihan 6-0.

Porto on hieno kaupunki. Käytimme silti eilen menoliput pois sieltä.

Raja on ylitetty

Santiago de Compostelassa on katedraali, ja sinne on tarinoiden mukaan haudattu apostoli Jaakob vanhempi. Tästä syystä kaupunkiin on jo keskiajalta asti vaeltanut kauheasti ihmisiä. Nykyään sinne pyhiinvaeltaa noin pari-kolmesataatuhatta jalankulkijaa vuodessa.

Vaellusreitit ovat eri mittaisia, pisimmät noin 1 600 kilometrisiä. Me vaelsimme rautatieasemalta 1,5 kilometriä. Tuuli ja satoi. Ei ollut helppoa, mutta lopulta saavuimme perille.

Pyhä vaelluksemme jatkui vielä toiset 1,5 kilometriä, takaisin rautatieasemalle. Ostimme menoliput Vigoon.

Vigo on sateinen satamakaupunki lähellä Portugalia.

 Omalla rujolla tavallaan Vigo on viehättävä, kaunis ja viihtyisä kaupunki.

Teimme Vigosta päiväretken Pontevedraan. Hieno kaupunki, huono sää.

Aamulla tulimme rajan taa Portoon. Täällä sataa.