Kaupungissa järjestetään joka perjantai suuret markkinat. Tänään oli perjantai, ja lähiasemaltamme (Santa Apolónia) pääsee kätevästi junalla Tomariin.
Elintarvikekauppiaat myyvät hienoja tuotteita, joiden laatu on heille kunnia-asia. Täällä ei kukaan kehtaisi myydä nahistuneita vihanneksia tai yli päivän vanhaa kalaa.
Osalla vaatemyyjistä oli tosin mukanaan ajatonta muotia.
Markkinoilla myytiin tuotteita puutarhatraktoreista ikkunaverhoihin. Tavara oli pääasiassa ihan laadukkaan oloista. Vai mitä olette mieltä tästä kotitislaamosta?
Jos koskaan menette Tomarin markkinoille, niin älkää ohittako tätä kojua.
Mies osaa työnsä, vaikka suolakäsi onkin vähän raskas. Olutpullo kyytipojaksi ja tunnelma tulee kaupan päälle. Nam.
Ruokailun jälkeen on hyvä lähteä kapuamaan kaupungin yläpuolella sijaitsevaan Temppeliherrain linnaan (Castelo dos Templários) ja Kristuksen nunnaluostariin (Convento do Cristo).
Innostun enää harvoin oikein tosissani tämänkaltaisista paikoista. Nyt innostuin. Nämä Unescon maailmanperintökohteet olivat huikeita. Aivan eri tasolla kuin sadat peruskirkot ja -rauniot, joihin olen maailmalla törmännyt.
Osa omasta kokemuksesta johtuu siitä, että nyt on low season, ja paikalla ei ollut käytännössä muita turisteja. Linnoituksen ja luostarin mahtava koko yhdistettynä käytävien ja huoneiden hiljaisuuteen oli suuri kokemus, jota ei valokuvissa pysty välittämään.
Ritareilla oli tapana tulla linnan kirkkoon ratsujensa selässä.
Olikohan joku koko ajan valmiina harjan ja lapion kanssa.
2 kommenttia:
Hienoja kuvia jälleen kerran. Minkä nimistä tuo punakuorinen juusto onkaan?
Kiitos.
En nyt ihan heti tiedä tuon juuston nimeä. Tietääkö joku muu?
Lähetä kommentti