Tirana oli ennakko-odotuksissa hieman ankea ja betonisen harmaa paikka. Todellisuus osoittautui värikkääksi ja täynnä kahviloita olevaksi eurooppalaiseksi kaupungiksi. Ei Tirana toki mikään Tukholma ole, muttei myöskään 1980-luvun DDR.
Sivukujilta ryömii silti esiin 1990-luku.
Perinteet ovat yhtä keskeisesti esillä kuin Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä.
Albanialla on surullinen (lähi)historia, josta muistoina ovat esimerkiksi maata 1944-1985 hallinneen diktaattorin, Enver Hoxhan, rakennuttamat vajaat 200 000 bunkkeria. Hoxha oli omia kansalaisiaan murhannut vainoharhainen hullu.
Hoxhan murhaamia ihmisiä.
Nykyään Tiranassa on onneksi leppoisaa ja lämmintä.
Ruoka ja juoma on Albaniassa herkullista ja suomalaisittain lähes ilmaista. Maa on pieni ja matkustaminen sen sisällä ei maksa käytännössä mitään. Busseissa on rahastajat, jotka tuovat liput ja noutavat jonkun ajan päästä rahat.
Budjettimatkailijan on mahdollista vuokrata 3h+k kattohuoneisto merinäkymin esimerkiksi rannikkokaupungista Vloresta.
Suihkut ei aina ole Suomen tasoa, mutta meri on +25, joten mitä väliä.
Albania on tehnyt vaikutuksen. Ehkä tästä maasta on pakko jäädä ottamaan selvää ja mennä vasta ensi kerralla Montenegroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti